Kesän kosketus

Alkuperäinen tarkoitkseni oli leipoa 25. päivän kunniaksi jouluinen mansikkakakku, mutta aikataulujen takia jouduin aikaistamaan suunnitelmiani neljällä päivällä. ReShipiin piti olla joulutauolla, mutten itse ole vielä halkeamispisteessä, sillä muutaman vastoinkäymisen vuoksi jouluateria on vielä syömättä...

Tässä lyhyessä ja kuvapainoitteisessa kirjoituksessa kerron, miten kesä tuli keskelle talvea, ja suosittelen muitakin kokeilemaan; tästä tulee takuulla hyvä mieli!

Jouluspecial: "Mun oikee on oikeempi kuin sun oikee!"

Tervetuloa ReShipiin jouluspesiaalin pariin! Erinnäisten tentti- ja IRL-kiireiden vuoksi olemme pitäneet hiljaiseloa melkein koko joulukuun ajan. Jopa suunniteltu joulukalenteri jäi toteuttamatta, mutta ensi vuonna yritämme parhaamme! Koska olemme aktiivisimmat animeharrastusvuotemme asuneet yhdessä, olemme päätyneet useasti katsomaan samoja sarjoja. Vaikka Myanimelistissa samisprosenttimme on yli 80, emme silti aina ole olleet kaikesta samaa mieltä. Tällä kertaa kaivoimme naftaliinista viisi animea, joista olemme olleet eniten eri mieltä. Vaikka sarjat eivät olekaan ihan tuoreimmassa muistissa, on jokainen niistä jättänyt lähtemättömän vaikutuksen pääkopan sisään. Tämän myötä toivotamme hyvää joulua, ja palaamme linjoille heti kun pahin turvotus joulupöydän jäljiltä laskee!

Taatto taatto läksi innoissaan, joulu-Mikun Mikun hankintaan...

"Okaerinasaimase, ojô-sama!" eli visiitti Butler Cafe Swallowtailiin

Ta-dai-maa! Selvisin hengissä perille takaisin Suomen kylmyyteen. Nipponissa aurinko paistoi kirkkaasti ja + 20 asteen lämpötila teki mukaan ottamani takit kertaheitolla hyödyttömiksi. Pääkallopaikkanani toimi itäinen Ikebukuro: hotellini sijaitsi parin minuutin matkan päässä Otome Roadista, joka tunnetaan otome-kein ja fujoshien kansoittamista animekaupoista. Itsellenikin tulivat tutuiksi esimerkiksi useat K-booksit, Animate ja Lashinbang (tutkivaa journalismia: K-booksista sai hienoimman point cardin), unohtamatta Sunshine 60 dorilla sijaitsevaa petollista Book-offia, josta voi ostaa hyvälaatuista käytettyä mangaa hintaan 105 jeniä per pokkari.

En ole koskaan käynyt meido- tai muissa teemakahviloissa, joten yhtenä matkan tavoitteena oli päästä nauttimaan tällaisen paikan tunnelmasta. Koska matkakumppanini halusi vältämättä lähteä mukaan, päädyin valitsemaan kohteeksi Ikebukurossa sijaitsevan  Swallowtail-hovimestarikahvilan. Kännykänkäyttö oli paikassa täysin kiellettyä, joten joudutte tyytymään netistä löydettyihin kuviin.

Swallowtail White Rose - vaihtoehtoinen kahvila ilman hovimestareita (:/)

Pikakatsaus: Litchi de Hikari Club

Terveisiä Japanista! Shii postaa tämän ystävällisesti puolestani, sillä tähän aikaan olen Tokiossa nauttimassa joko aurinkoisesta tai sateisesta Odaibasta. Olen intensiivisesti seurannut ennusteita, ja toivonut koko Nipponin jumalkastia pitämään edes viikon ajan seesteistä ilmaa yllä. Toisaalta säähän ei voi vaikuttaa, ja luultavasti löydän muutakin tekemistä sateen ajaksi, kuten esimerkiksi mangan metsästyksen.

Luin internetin innostamana pari kuukautta sitten Furuya Usamarun Litchi ☆ Hikari Clubin ja saman tien perään Bokura no ☆ Hikari Clubin. Megalomaanisia yläasteelaisia, mahtavia hahmoja, verta, gorea, terävä piirustustyyli ja puhuva robotti! Teokset ponkaisivat ostolistani kärkeen saman tien. Koska tahdon lukea teoksen japaniksi sitten kun osaan kieltä tarpeeksi, mikä olisikaan parempi tapa hankkia pokkarit alkuperäiskielellään kuin tulevalla Japanin matkalla (luultavasti Amazon). Voitte siis arvata riemuni, kun luin ilouutiset: Litsiklubista tehdään anime! "Miten he uskaltavatkaan!", ajatteli Ree ihastuksen vallassa. "Kuinkakohan paljon joudutaan sensuroimaan? Ai, se on komedia-anime. Varmaan jokin virhe, kyseessä on kuitenkin yksi kaikkien aikojen... ai ei ole virhe? Kahden minuutin pituisia jaksoja? No se voi varmaan silti olla ihan hyvä." 

Noh, eipä kyllä ollut.

Koska Blogger on tyhmä, kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Sakuraparty

Eilisen Wanhan Polin tanssiaisten jäljiltä on kyllä jalat kipeinä, ja aloin muistella milloin viimeksi olen tanssinut näin paljon. Heti mieleeni tuli Wanhojen tanssit, sitten pari hassua lavatanssia juhannuksen tienoilta ja muutamia larppitansseja... kunnes muistin, että Sakurapartyssahan musiikkia tuli koko ajan ja kyllä sen tahdissa teki mieli irrotella. Tässä kirjoituksessa kerron 13.10 Gloriassa järjestetystä Sakurapartysta, kun ei siitä oikein googlaamalla näytä löytävän mitään tietoa.

Ketään ei näy, kuten ei tässä G-mapsin kuvassakaan...

Yksi iso annos kevyttä höttöä, kiitos!

Täällä sitä vain kiireillään ja blogikin on meinannut jäädä hetkeksi unohduksen alle. Tenttipaineiden lisäksi tekemistä tuottaa vähän päälle viikon Japanin matka. \o/ Lähden ensi viikon sunnuntaina Tokioon ensimmäistä kertaa ikinä, ja ennen sitä olisi tarkoitus pakata, tarkistella netistä osoitteita ja karttakuvia ja mitä sieltä pitää ostaa ja missä käydä jajaja... Päivittelen tännekin tärkeimpiä asioita joskus, kun olen saanut itseni takaisin maan pinnalle.

Kiire ei kuitenkaan estä animen katsomista, varsinkin kun uusi puhelin tekee siitä aivan liian helppoa. Stressaavan päivän jälkeen en jaksa keskittyä 2D-hahmojen ihmisuhdetouhuihin ja raastavaan kohtaloon, vaan kaipaan kevyttä ja aivotonta höttöä. Aikoinaan kun bongasin ANN:stä Shirokuma Cafen promokuvat, päätin ettei sarja ole minulle enkä sitä koskaan katso... ja luultavasti ilman tätä syksyä en olisi koskaan katsonutkaan. Mikä siis ajoi minut antamaan Jääkarhukahvilalle mahdollisuuden?

It's a...bear..trap?

Karkkinurkka vol. 1

Tervetuloa ReShipiin uuden nurkkauksen pariin! Koska Japanissa kaikki on astetta oudompaa (myös karkit), päätimme alkaa kirjoittaa vakituista Karkkinurkkausta, jossa arvostelemme japanilaisia makeisia. Ree päätti liittyä Candy Japanin jäseneksi: kyseessä on suomalaisen Bemmu Sepposen Japanista käsin pyörittämä yritys, joka lähettää rahasummaa vastaan kaksi pientä karkkilähetystä kahtena päivänä kuukaudessa. (Hinta voi aluksi tuntua oudon isolta, mutta Ree laski säästävänsä näin ainakin 40 euroa kuussa...) Tässä ensimmäisessä lähetyksessä nautittavaksemme saapuivat Anpanman gumi, Pokemon gumi ja Ki-ichigo gumi.

Punainen Naru

Sain tässä muutama päivä sitten hieman erikoisen lahjan. Kyseinen henkilö tietää, että olen animenörtti ja antoi minulle Gina Biggsin Red String -nimisen pseudomangan. Pläräsin pokkaria henkilön edessä ja olin tosi iloinen, olihan ajatus sangen herttainen.

Seuraavana päivänä kouluun lähtiessäni muistin pokkarin kaivaessani bussikorttiani. Pokkarin lukemisen sijaan eksyin viimeistelemään koululäksyni.

Objection!

Kyaa, joko se viikonloppu lähenee! Viimeiset päivät ovat opintojen ansiosta olleet kiireisiä, mutta sitäkin suuremmalla syyllä on hyvä istahtaa hetkeksi tarinoimaan Reen viime lauantain ekskursiosta Helsingin yössä. Sana 'pelielokuva' saattaa aiheuttaa joissakin henkilöissä (kuten allekirjoittaneessa) kammottavia flashbackejä Tracon VI:n Hyvät, pahat ja rumat 2 -luennolta, jossa nähtiin käytännön esimerkkejä siitä miten hirveitä live action -luomuksia japanilaisista konsolipeleistä on saatu aikojen saatossa väännettyä. Siksi olin hyvin epäileväinen kun kuulin "maailman parhaaksi pelielokuvaksi" tituleeratun Ace Attorney -elokuvan saapumisesta Suomeen. Eksyin kuitenkin Facebook-kaverin kautta Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalien sivuille, ostin liput kahdeksan sekunnin miettimisen jälkeen ja eikun menoksi! Yleensä en ole liikkeellä kaupungilla keskiyön jälkeen, ja vielä harvemmin harrastan leffafestareilla käyntiä. Yössä oli siis monessakin mielessä taikaa, kun menetin Rakkautta ja Anarkiaa -neitsyyteni hikisessä Andorra-teatterissa.

Kutsu mua lakimieheks!

KH: Kyllä mäkin haluun tietää miks se on niin suosittu!

”Haluutsä kokeilla pelaa Kindom Heartsia?”

"Voi ei, nytkö munkin aika koittaa! Tuleeko mustakin nyt sellainen KH-fani, joka pukeutuu mustaan nahkatakkiin ja hilluu jättimäisen avaimen kanssa?"

valkoiset

Vuosia takaperin katselin kaverieni vierestä kun he yrittivät voittaa Sephirothia. "Tää on ihan mahotonta voittaa!" Tappion jälkeen he alkoivat keskustella kuinka eivät enää edes muistaneet pelin alkuaikoja, ja eipä aikaakaan kun aloitetettiin yhdessä uusi seivi. Julistin heti alussa, että haluan voittaa kaikki Destiny Islandin vastustajat ennen kuin siirtyisimme tarinassa eteenpäin. Sain pelata, mutta aina kun hävisin saivat konkarikaverini vuoron ja voittivat lopulta Rikunkin, jota vastaan he eivät olleet aikaisemmin jaksaneet taistella.

Tuli ilta ja aika hyvästellä kaverit. Pelistä jäi päällimmäisenä mieleeni se miten pääsi näkemään laiturilla istuskelevan Selphien pantsut. Vuodet vierivät ja KH-cossit vain lisääntyivät. Koska en ole pelaaja, ajattelin ettei minun tarvitse tästä tietää mitään. Mielessäni en kuitenkaan ollut vielä luovuttanut pelaamisen suhteen. Vielä minä jonain päivänä...

Manga: Demoninen ystäväkirja aka miksi Natsume on paras

Vaikka sivupalkissa minua onkin kuvailtu kylmän analyyttiseksi, aloitan blogiurani heti pörröisemmissä ja subjektiivisemmissa fiiliksissä. Midorikawa Yukin Natsume Yuujincho on varmasti monelle lukijallekin tuttu teos animesovituksensa ansiosta, jota on tullut jo kiitettävät neljä kautta lyhyen ajan sisään. Itse tutustuin teokseen juuri animen kautta ja siirryin nauttimaan mangasta Natsume Yuujincho Shin loputtua viime maaliskuussa.

 Vaikka tahtoa löytyisi kirjoittaa Natsumesta 15 sivun mittainen essee, päätin keskittyä tässä kirjoituksessa ainoastaan mangaversioon.

Natsume!

Meitä on kaksi!

Vuosi 2006. Erään pääkaupunkiseutulaisen lukion ahdas ja ruuhkainen tietokoneluokka. Tässä tavanomaisessa ympäristössä käytiin seuraavanlainen maailmoita mullistava keskustelu:

Shii: *tuijotus* "Hei, toi on toi E:n kaveri. Hoo, kattokse jotain animesivustoa!? Hei anteeks! Katotko sä animea?"

Ree: "Öö, joo?"

Shii: "Ootko sä joku animenörtti?"

Ree: "On rumaa sanoo toista nörtiks."

Shii: "Aa... sori. ^^;;; No, ootko sä otaku?"

Ree: "Joo."

Shii: "Jeee! Mäkin oon! \o/"

Näin vuonna 2007...

Näin Shii ja Ree tapasivat. Vuonna 2007 esiinnyimme Otaku-omakustannelehden sisäsivun sarjakuvassa (Otaku 2/2007; Shii pyytää anteeksi huolimattomuusvirheitään). Ajatus animea ja japanilaista popkulttuuria käsittelevästä blogista oli muhinut molemmilla jo pitkään, mutta saamattomuus kesti vuosia. Viimein he yhdistivät voimansa ja Animen ReShipii on syntynyt! Kirjoitamme yhdessä ja erikseen kaikesta Tokio-Helsinki väliltä, ja yritämme pitää säännölliset päivitysvälit. Sivun oikeasta laidasta löydätte kirjoittajaesittelyt ja listan siitä, mistä Reen ja Shiin on voinut bongata... Listasta löytyvät vain kuitenkin viimeisimmät tapahtumat, missä olemme olleet yhdessä. Ree aloitti conittamisen ensimmäisestä Kuopion Nekoconista ja Shii tarttui mukaan Helsingin Kirjamessuilta. 

Keep on glittering people!^^)//

- Ree ja Shii -