Sakuraparty

Eilisen Wanhan Polin tanssiaisten jäljiltä on kyllä jalat kipeinä, ja aloin muistella milloin viimeksi olen tanssinut näin paljon. Heti mieleeni tuli Wanhojen tanssit, sitten pari hassua lavatanssia juhannuksen tienoilta ja muutamia larppitansseja... kunnes muistin, että Sakurapartyssahan musiikkia tuli koko ajan ja kyllä sen tahdissa teki mieli irrotella. Tässä kirjoituksessa kerron 13.10 Gloriassa järjestetystä Sakurapartysta, kun ei siitä oikein googlaamalla näytä löytävän mitään tietoa.

Ketään ei näy, kuten ei tässä G-mapsin kuvassakaan...

”No huh huh!”, oli kaverin kommentti kun kerroin, että Facebookissa osallistujia olisi 133 ja 128 ehkä osallistuu. Sovimme kaveriporukan kanssa, että mennään ajoissa jonoon jotta varmasti mahdumme mukaan. Hämmästys oli suuri kun puolta tuntia aikaisemmin oli ovella pari tyttöä, jotka saattoivat olla esiintyjiä koska he pääsivät ovesta sisään etuajassa. Päätimme mennä lähimäkkiin odottelemaan ja tarkkailemaan tilannetta. 

Viiden euron sisäänpääsymaksu oli oikein mukava ja opiskelijaystävällinen, mutta 2,5 euron narikasta olisi voinut etukäteen ilmoittaa. Joissain ilmoitettiin vain että narikka on maksullinen. Lisäksi meiltä kysyttiin heti alussa haluammeko laittaa takkeja samoihin narikoihin, mutta eipä se tullut halvemmaksi. Kun  kaverini tahtoi saada omasta takistaan jotain ja saada takaisin narikkaan, hän olisi joutunut maksamaan vielä uudestaan, koska se toinenkin takki kuului silloin ottaa pois tai jotain yhtä sekavaa. Siihen hän ei sentään suostunut vaan vei takkinsa laukkujemme päälle.

13. päivä söi kaikki, tai sitten Yamaconin jälkeen kaikki olivat liian väsyneitä tanssimaan...?

Sisäaulasta narikan tienoille asti soi teknosekamelska, koska eri tilojen musiikit sekoittuivat toisiinsa. Onneksi musiikki soi varsinaisissa tiloissa loistavasti ilman hälyääniä. Muutenkin tahdon kehua äänentoistoa. Musiikki oli joka paikassa todella hyvällä voimakkuudella, ei tarvinnut harkita korvatulppia tai huutaa toisten korvia kipeiksi.

Kerrankin karaokessa ei ollut monen metrin jonoa ja sain laulaa kaksi biisiä, yhden jopa kavereiden kanssa. Oli siinä sohvapenkeillä pari ihmistä, mutta he eivät vielä halunneet laulaa. Karaokessa oli samoja biisejä mitä monessa muussakin conissa on ollut, ja serverinä toimi Ultra Star. Toinen mikki ei toiminut, muttei se menoa haitannut. Oli vain ihanaa päästä laulamaan.

Karaoken jälkeen kuulin Kyary Pamyu Pamyu:n uusimman sinkun Fashion Monster, joka sai minut pomppimaan salin puolelle. Tein havainnon, että isolla valkokankaalla näkyi musiikkivideoita, jotka eivät synkanneet kauttimista tulevien biisien kanssa. Videoita oli luultavasti 10-15 kappaletta, koska ne lähtivät jossain vaiheessa pyörimään uudestaan alusta. Kukaan ei vielä tanssinut, vaan kourallinen ihmisiä hengasi sivupöydillä ja nurkissa. Vielä ei ollut ilmapiiri lämmennyt tarpeeksi, joten siirryimme pikaisesti yläkerran K18-puolelle, jota ennen henkkarit tarkistettiin asianmukaisesti portaiden alapäässä.

Yläkerrassa tunnelma oli toisenlainen. Jotain lunkkia konemusiikkia, ja porukkaa istumassa ja juttelemassa. Ylhäällä oli hieman kalliimman puoleinen perus alkoholi ja limutarjonta. Omien juomien tuonti oli kuulemma kielletty, mutta ei kukaan ainakaan minun laukkuani tullut tarkistamaan. Ylhäältä pääsi myös tanssisalin parvelle, jossa voi jutella porukan kanssa pyöreillä pöydillä. Odotimme tulevia tanssiesityksiä. Luvassa olisi FinnPARAnoidsia ja Chotto!Chocolatea. Istuimme nahkaisille penkkiriveille odottamaan, ja huomasin laseja ja pulloja. Yksi sitten vielä onnistui kaatamaan oikein lasipinon ja tuloksena märkä lattia ja siruja, jota ei kyllä kukaan tullut tapahtuman aikana siivoamaan.

Minusta tuo banneri on varsin houkuttelevan näköinen.

Parapara-esitys oli varsin lyhyt ja sisälsi vain pari tanssia: ensin tuli helpompi viiden henkilön koreografia, sitten vaatimampi kolmen hengen tanssi. Parasta oli kuitenkin, että lopussa tanssijat kysyivät haluaisiko yleisökin parata. Ehdoton yksimielinen joo. Raikuvien aplodien jälkeen vielä kerran sama tanssi uudestaan. Tämän jälkeen oli hauska jäädä tanssimaan ja odottamaan seuraavaa esitystä. Oli aivan mahtavaa, ja nyt Shii paraa välillä kotonaan.

C!C:ta odotin todella innoissani. En ole päässyt koskaan aiemmin heidän esityksiään katsomaan, mutta nettisivuilla olen käynyt ja katsonut esitysvideoita. Tämä esitys oli vielä lyhyempi: AKB:n Beginner ja Kyaryn pirtsakka Pom Pom Pom.. Kyllähän se söpöltä näytti, ja koreografit olivat ehdottomasti näkemisen arvoista, mutta missä se ilo? Tanssiminen näytti enemmän vain suoriutumiselta ja selviytymiseltä.

Menevien esitysten jälkeen menimme takaisin tanssisaliin yllättäen tanssimaan. Eniten porukalla oli yllä ihan farkkua ja t-paitaa ja joitain minimekkoja. Yhden cossin bongasin: Töhön Marisan. Menin juttelemaan Marisan kanssa, ja hän sanoi olevansa 14v, ja cossaa ekaa kertaa, eikä ole vielä missään muualla käynyt. Squeee! Nostalginen mieli valtasi koko kehoni ja olisin halunnut jäädä vielä juttelemaan, mutta hänen isosiskonsa sanoi, että he ovat lähdössä. Hyvästien jätön jälkeen menin takaisin oman porukan luokse.

Musiikina soi enimmäkseen Hello!Projectin tyttöbändejä ja AKB:tä, sekä satunnaisia animepoppeja (Koda Kumi: Honey Flash.) Muutama Johny's entertaiment poikabändikin pääsi mukaan (Arashi ja Tackey&Tsubasa), mutta musiikki oli selvästi naislaulajapainotteista. Toivelista oli loistava ajatus. Isoille A3:lle sai mennä kirjoittamaan, mitä kappaleita halusi soitettavan. Kaverini oli jo pitkään ihmetellyt, miksei hänen biisiä ole vieläkään soitettu. Mietin, että lista on varmaan pitkä, kunnes välähti, ja oivalsin kysyä, mitä hän oli sitten toivonut. Aivan näin: MUCC ei ole Diskomusaa. Samalla tajusin, että eipä se minun toiveeni Larc en cielin Driver's high:kaan ole Diskomusaa, vaikka onkin huomattavasti kevyempää, ja olen Traconissa nähnyt siitä upean cosplay-esityksen. Esityksissä käytettiin valoefektejä, olisi ollut hauska jos niitä olisi ollut myös diskon aikana.

"Mä kyllä tiedän ton Driver's high:n, mut pelkään, et porukka karkaa täält, jos täält pistää tulee jotain j-rockia."

Koko tapahtuman loppuhirvitys oli Gangnam style. Se tuli jo kerran soitettua ja otin sen vielä vain huumorilla. Menköön tämän kerran. Kun myöhemmin kuulin miksaajalta, että se tulisi sitten merkkinä siitä, että tapahtuma on loppu, tuli suorastaan aggressiivinen tunne. Missio: Ole poissa, ennenkuin PSY pääsee vauhtiin. Olisin ehtinyt, mutta yksi kaverini puuttui. Jouduin etsimään häntä ja samalla jouduin kuuntelemaan koko kappaleen. Kiitti kaveri, en unohda tätä koskaan.

Kokonaisuudessaan Sakuraparty oli hauska tapahtuma. Musiikki oli lähellä sydäntä, jolloin tanssiminen tuntui erityisen mukavalta. Tilaa oli enemmän kuin tarpeeksi, ja ystävystyin ihan uusien tyyppien kanssa, sekä törmäsin conilaisiin puolituttuihin. Toivon, että tällaisia juhlia järjestetään jatkossakin.

~Shii~