lauantai 27. lokakuuta 2012

Yksi iso annos kevyttä höttöä, kiitos!

Täällä sitä vain kiireillään ja blogikin on meinannut jäädä hetkeksi unohduksen alle. Tenttipaineiden lisäksi tekemistä tuottaa vähän päälle viikon Japanin matka. \o/ Lähden ensi viikon sunnuntaina Tokioon ensimmäistä kertaa ikinä, ja ennen sitä olisi tarkoitus pakata, tarkistella netistä osoitteita ja karttakuvia ja mitä sieltä pitää ostaa ja missä käydä jajaja... Päivittelen tännekin tärkeimpiä asioita joskus, kun olen saanut itseni takaisin maan pinnalle.

Kiire ei kuitenkaan estä animen katsomista, varsinkin kun uusi puhelin tekee siitä aivan liian helppoa. Stressaavan päivän jälkeen en jaksa keskittyä 2D-hahmojen ihmisuhdetouhuihin ja raastavaan kohtaloon, vaan kaipaan kevyttä ja aivotonta höttöä. Aikoinaan kun bongasin ANN:stä Shirokuma Cafen promokuvat, päätin ettei sarja ole minulle enkä sitä koskaan katso... ja luultavasti ilman tätä syksyä en olisi koskaan katsonutkaan. Mikä siis ajoi minut antamaan Jääkarhukahvilalle mahdollisuuden?

It's a...bear..trap?

Promokuvien perusteella leimasin Shirokuma Cafen lastensarjaksi, koska come on, puhuvia eläimiä? Jääkarhu, joka pitää kahvilaa? Bring in the academy awards! Juoni on yksinkertainen: Jääkarhu pitää kahvilaa, jossa vierailevat esimerkiksi panda, pingviini, laiskiainen, laama ja koala, ihmisiä ja muuta värikästä eläinjoukkoa unohtamatta. Koska sarja on komediallinen slice of life sanan kattavimmassa merkityksessä, ei juonta varsinaisesti ole. Yksi jakso koostuu yleensä kahdesta osasta, joissa eläimet (ja joskus myös ihmiset) tekevät jokapäiväisiä asioita aina kalastusretkistä rakkaudentunnustuksiin. Ei kovin vaikeaa, eihän? Vaikka juonen yksinkertaisuus tekee sarjasta helpon seurata, minulle ei tullut missään vaiheessa olo että katsoisin lasten sarjaa. Jokapäiväiset skenariot ovat yllättävän samaistuttavia: töissä ei ole kiva käydä, rakkauden kohteelle on vaikea tunnustaa tunteitaan... Viritelmä on kuin mistä tahansa sarjasta, ainoana erona toimii eläinten käyttö päähenkilöinä. Sarjasta itsestään kertoo jo paljon se, että olen nauranut ääneen sitä katsoessani useammin kuin kerran, mikä on hyvin harvinaista.

Dream panda vai nightmare fuel?

Sarjan eläinhahmot on toteutettu huvittavasti. Ne ilmentävät lajillensa tyypillisiä piirteitä (panda tykkää bambusta, koala nukkuu suurimman osan päivästä), mutta silti niissä on oma persoonallisuutensa ja hieman inhimillisyyttä. Laaja hahmokaarti takaa sen, että jokaiselle varmasti löytyy oma lempihahmonsa (Pengin-saaan!). Jotkut sarjan hahmot tuodaan paremmin esille kuin toiset, mutta onneksi joitain jaksoja on omistettu muillekin kuin vain päähenkilökolmikko Shirokuma-Pengin-Pandalle. Tässä maailmassa eläimet eivät ole ihmetyksen aihe muualla kuin eläintarhassa, vaan voivat vapaasti ajaa autolla, tehdä töitä ja käydä shoppailemassa. Vaikka sarjasta löytyy ihmishahmojakin, he jäävät valitettavasti paljolti eläinhahmojen varjoon... paitsi ehkä kukkakaupanpitäjä Rinrin. 

Kyllä ne pandat vaan ovat niiiin söpöjä!

Sarjan suurin vetovoima on kuitenkin seiyuukaarti, joka koostuu alan suosituista ammattilaisista aina sivuhenkilöitään myöten. Itse aloin katsoa sarjaa Sakurai Takahiron (Shirokuma) takia (jota olen fanittanut aina Mononoken Kusuriurista saakka). Kun lisätään joukkoon vielä sellaisia nimiä kuten Fukuyama Jun (Panda), Kamiya Hiroshi (Pengin-san), Morikawa Toshiyuki (Panda-mama), Kugimiya Rie (random koulutyttö) tai Noto Mamiko (Oosaki Ayumi), ei voida mennä kauheasti metsään. Kun kaiken lisäksi seiyuut laulavat loppulauluja = instant profit! Ääninäyttely on ennakko-odotukset täyttävän laadukasta, joten tällaisella ääninäyttelijäarmeijalla luulisi rahaa tulevan jo ovista ja ikkunoista. 

"No hehheh kun oon vähän pöhkö! :3"

Virheetön ei Shirokuma Cafeekaan kaikista yrityksistään huolimatta ole. Hahmokehitys on komediagenrelle tyypilliseen tapaan nolla. Juonen käänteet toistavat osittain itseään, ja samat kliseet pyörivät kerta toisensa jälkeen: Pingviiniä ei koskaan kuunnella, Panda on aina yhtä pöhlä ja sanoo jotain tyhmää, ja Shirokuman 'hauskat vitsit' toistuvat joka jaksonpuolikkaassa. Itse en ole edelleenkään japanilaisen kielikomiikan suurimpia ystäviä, ja "tuo on kala - pala - salainen - keltainen" -rakenne aiheuttaa minussa enemmänkin hermostuneita huokauksia kuin naurunremakkaa. Sarjan sisältämä toisto ja tietty rasittavuus syövät jonkin verran katselukokemusta. Esimerkiksi Pandan hahmo on rasittava: lapsellinen, itseriittoinen ja kaikin puolin ärsyttävä. Onneksi sarja keskittyy muihinkin hahmoihin, jolloin Pandan ärsyttävyys laimenee jonkin verran. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin stoppi, enkä pysty katsomaan sinä päivänä enää yhtään jaksoa.

OP 1 ja ainoa kerta koko sarjassa kun Pingviinin silmät näytetään. 

Ensimmäinen alkulaulu, Boku ni invitation, on hauskasti animoitu, ja lauluunkin tottuu useamman kuuntelukerran jälkeen. Toinen alkulaulu, Rough and Laugh, on ihan ok, mutta tuntuu laimealta ensimmäiseen tunnariin verrattuna; lisäksi kertosäkeen kromatiikka on vain huvittavan kuuloista. Loppulaulut ovat sarjan lapsellisin puoli: ne ovat joukko hahmojen esittämiä lauluja, ja tyylitkin vaihtelevat lastenlauluista enkaan. Kaikista hauskimmaksi totesin Morikawa Toshiyukin esittämän seiskaendingin Kimama ni Panda Maman, joka pyörii tämän hetkisten jaksojen lopputunnarina. Fangirl much? ^^;

Shirokuma Cafe toimii yksittäisinä pyrähdyksinä päivää piristämään. Se on tarpeeksi juonetonta, hullunkurista, pirteää ja kevyttä katseltavaa, jonka avulla voi unohtaa oman stressinsä ja vain nauttia aivojen nollaamisesta. Laadukas animointi ja värikkäät taustat piristävät taatusti kaikkia synkkään kaamokseen kyllästyneitä. Jos ei sarja muuten kiinnosta, bongaa Myanimelistista lempiseiyuusi, laita jakso päälle ja nauti. Mahalo!

~Ree

4 kommenttia:

  1. Tervehdys! Olen itsekin tutustunut Shirokuma Café -sarjaan heti animeversion alettua ja olen nauttinut sarjasta suuresti.

    Minulle eläinhahmot olivat kenties suurin syy kiinnostua sarjasta ja alkaa sitä seuraamaan, koska armoitettuna Disney-fanina ja eläinystävänä olen aina pitänyt eläintarinoista - lisäksi inhimillistetyistä eläinhahmoista kertovat tarinat ovat Japanissa paljon harvinaisempia kuin länsimaissa.

    Tarinahan on melko tyypillinen slice of life -komedia, mutta ainakin minulle eläinhahmot tuovat hahmokavalkadiin kaivattua piristystä. Sarjan alusta tulee aina mieleen neuvostoliittolainen Krokotiili Gena, joka niinikään työskenteli eläintarhassa krokotiilina. :) (Ja Pingviini on minunkin lempihahmoni sarjassa! Ja Rinrin on huippukuuma!)

    Huomasin muuten linkin blogiimme linkkilistallanne, kiitos siitä! Toivottavasti olette nauttineet teksteistämme, vaikka blogaammekin jatkuvasti niin obskuureista ja tuntemattomista sarjoista :)

    Ystävällisin terveisin

    Cilla // Afureko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan! Hauskaa, että löytyy muitakin Shirokumasta nauttivia. Onneksi päätin ennakko-olettamuksistani huolimatta katsoa sarjaa, koska muuten olisin missannut kaiken tämän. Shirokuman viehättävyys perustuu mielestäni juurikin eläinten inhimilliseen puoleen: muistan nauraneeni silloin kuin Pingviini kommentoi Muurahaiskarhun lasten joutuvan maksamaan isänsä 30-vuoden lainan, koska Muurahaiskarhu tuskin elää niin pitkään! Ah, mustaa huumoria.

      Eksyin blogiinne jonkin aikaa sitten, erityisesti meidän molempien mieltämme lämmitti postaus Koyasu Takehitosta, nm. Fangirl number 1 :)

      ~Ree

      Poista
    2. Juuri se mielestäni juuri lisää sarjan viehätystä, etteivät eläinhahmot ole pelkkiä ihmishahmojen korvikkeita, vaan niiden lajiominaisuuksista vedetään jatkuvasti vitsiä. Alkupään jaksoissa oli yksi tapaus, missä eläintarhassa työskentelevät eläimet istuivat kahvilapöydän ääressä ja kukin vuorollaan märisivät sitä, miten vaikeaa on olla töissä oman lajinsa edustajana eläintarhassa. :)

      Hahaa, Koyappi kuuluu meidänkin suurimpiin suosikkeihimme, täytyypä muistaa kirjoittaa herrasta myös tulevaisuudessa ;) Onko bloginne muuten aggregaatti ani.mun listoilla? Yritin etsiä ReShipiitä sieltä, mutten löytänyt (tosin saatoin hyvin vain missata). Bloginne päivitykset on helppo nähdä sieltä, jos ilmoitatte bloginne sivun listaan :)

      ~Cilla // Afureko

      Poista
    3. Tuo kohtaus on kyllä muikea. :3 Vaikka ihmiset jäävätkin ehkä hieman eläinten jalkoihin, onneksi on Rinrin! ReShipii komppaa, Koyasu on parasta! Oletteko kuulleet sitä n. 10 minuutin pätkää, jossa herra laskee lampaita sataan asti? Ei kyllä nukuta sen jälkeen *^^*

      Kiitos vinkistä! Laitoimme hakemuksen ani.muun, vastausta odotellessa. Blogittaminen on molemmille meille aika uutta, mutta tässä sitä opetellaan :)

      ~Ree

      Poista