"Okaerinasaimase, ojô-sama!" eli visiitti Butler Cafe Swallowtailiin

Ta-dai-maa! Selvisin hengissä perille takaisin Suomen kylmyyteen. Nipponissa aurinko paistoi kirkkaasti ja + 20 asteen lämpötila teki mukaan ottamani takit kertaheitolla hyödyttömiksi. Pääkallopaikkanani toimi itäinen Ikebukuro: hotellini sijaitsi parin minuutin matkan päässä Otome Roadista, joka tunnetaan otome-kein ja fujoshien kansoittamista animekaupoista. Itsellenikin tulivat tutuiksi esimerkiksi useat K-booksit, Animate ja Lashinbang (tutkivaa journalismia: K-booksista sai hienoimman point cardin), unohtamatta Sunshine 60 dorilla sijaitsevaa petollista Book-offia, josta voi ostaa hyvälaatuista käytettyä mangaa hintaan 105 jeniä per pokkari.

En ole koskaan käynyt meido- tai muissa teemakahviloissa, joten yhtenä matkan tavoitteena oli päästä nauttimaan tällaisen paikan tunnelmasta. Koska matkakumppanini halusi vältämättä lähteä mukaan, päädyin valitsemaan kohteeksi Ikebukurossa sijaitsevan  Swallowtail-hovimestarikahvilan. Kännykänkäyttö oli paikassa täysin kiellettyä, joten joudutte tyytymään netistä löydettyihin kuviin.

Swallowtail White Rose - vaihtoehtoinen kahvila ilman hovimestareita (:/)

Pikakatsaus: Litchi de Hikari Club

Terveisiä Japanista! Shii postaa tämän ystävällisesti puolestani, sillä tähän aikaan olen Tokiossa nauttimassa joko aurinkoisesta tai sateisesta Odaibasta. Olen intensiivisesti seurannut ennusteita, ja toivonut koko Nipponin jumalkastia pitämään edes viikon ajan seesteistä ilmaa yllä. Toisaalta säähän ei voi vaikuttaa, ja luultavasti löydän muutakin tekemistä sateen ajaksi, kuten esimerkiksi mangan metsästyksen.

Luin internetin innostamana pari kuukautta sitten Furuya Usamarun Litchi ☆ Hikari Clubin ja saman tien perään Bokura no ☆ Hikari Clubin. Megalomaanisia yläasteelaisia, mahtavia hahmoja, verta, gorea, terävä piirustustyyli ja puhuva robotti! Teokset ponkaisivat ostolistani kärkeen saman tien. Koska tahdon lukea teoksen japaniksi sitten kun osaan kieltä tarpeeksi, mikä olisikaan parempi tapa hankkia pokkarit alkuperäiskielellään kuin tulevalla Japanin matkalla (luultavasti Amazon). Voitte siis arvata riemuni, kun luin ilouutiset: Litsiklubista tehdään anime! "Miten he uskaltavatkaan!", ajatteli Ree ihastuksen vallassa. "Kuinkakohan paljon joudutaan sensuroimaan? Ai, se on komedia-anime. Varmaan jokin virhe, kyseessä on kuitenkin yksi kaikkien aikojen... ai ei ole virhe? Kahden minuutin pituisia jaksoja? No se voi varmaan silti olla ihan hyvä." 

Noh, eipä kyllä ollut.

Koska Blogger on tyhmä, kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Sakuraparty

Eilisen Wanhan Polin tanssiaisten jäljiltä on kyllä jalat kipeinä, ja aloin muistella milloin viimeksi olen tanssinut näin paljon. Heti mieleeni tuli Wanhojen tanssit, sitten pari hassua lavatanssia juhannuksen tienoilta ja muutamia larppitansseja... kunnes muistin, että Sakurapartyssahan musiikkia tuli koko ajan ja kyllä sen tahdissa teki mieli irrotella. Tässä kirjoituksessa kerron 13.10 Gloriassa järjestetystä Sakurapartysta, kun ei siitä oikein googlaamalla näytä löytävän mitään tietoa.

Ketään ei näy, kuten ei tässä G-mapsin kuvassakaan...